Löysinpäs uuden suomalaisen, ennestään itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan, jonka tuotantoon haluan ehdottomasti vastaisuudessakin tutustua. Kohina on kirja, jossa ei tapahdu mitään, mutta samaan aikaan tapahtuu paljonkin. Parasta siinä on kuitenkin kieli. Sitä lukiessa tulee rauhallinen ja levollinen olo vielä pitkäksi aikaa kirjan lukemisen jälkeenkin.
Päähenkilö Alvar Malmberg on saapunut saarelle. Yksinäiselle ja kaikesta eristyksissä olevalle saarelle tarkoituksenaan pohtia taakse jäänyttä elämää ja omaa identiteettiään. Saarella ei tapahtu mitään, mutta sitä enemmän tapahtuu Alvarin mielessä. Koko kirja perustuu Alvarin omiin pohdintoihin lapsuudestaan ja suhteestaan vanhempiinsa, välillä myös saaren luontoa havannoiden ja ympäristöä tutkien.
Alvarin lapsuutta leimasi välinpitämättömyyden ilmapiiri. Äiti katosi Venetsiaan Alvarin ollessa pieni eikä isä ollut koskaan läsnä, joten Alvarin täytyi oppia pärjäämään yksin ja pitämään huolen itse itsestään.
"Usein syytin isää kaikesta. Hänen hiljaisuuttaan tai poissaoloaan, ilmeettömiä kasvojaan, kylmiä käsiään. Silti toisinaan mietin, oliko siinä isän ja pojan hiljaisuudessa kuitenkin jokin yhteys, näkymättömät käsivarret, jotka ojentautuivat toisiaan kohti. Läsnäolo samassa äidin jättämässä kalpeassa tilassa, hänen hiljaisessa poissaolossaan ja puuttumisessaan."
Jo keski-ikään ehtinyt Alvar päätyy lääkärin vastaanotolle ja vaikkei sitä suoraan sanotakaan, niin pian Alvarin diagnoosina komeilee meidän suomalaisten kansantauti nimeltään masennus. Elämä tuntuu turhalta ja merkityksettömältä, lapsuuden tapahtumat pyörivät mielessä ja äidin katoaminen kalvaa mieltä. Niinpä Alvar lähtee saarelle tarkoituksenaan käsitellä traumat ja menetykset, pohtien elämänsä mielekkyyttä ja sen jälkeen jättää kaikki se lopullisesti taakseen. Kuitenkin pohdinnat keskeyttävät saarelle ilmestyvät kirjeet. Kuka jättää Alvarille kirjeitä ja miksi?
Tästä kirjasta pidin alkusivuilta lähtien. Teksti oli niin selkeää ja raikasta, että kuten alussa jo totesin, niin se rauhallisuus ympäröi pian koko mieltä jättäen jälkeensä puhdistuneen olotilan. Alvar oli kaiken kaikkiaan sympaattinen hahmo ja kirjan sivuilla häneen oli helppo samaistua, vaikkakin väittäisin, että hänen kaltaistensa ihmisten kanssa on lähes mahdoton tulla toimeen oikeassa elämässä. Näen itsessäni paljon samoja piirteitä kuin Alvarissa, joten senkin takia koin ymmärtäväni hänen ajatuksiaan ja tunteitaan niinkin hyvin.
Sivut: 216
Wsoy, 2014
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti