.jpg)
Tämä teos on jo pidemmän aikaa roikkunut niiden kirjojen pitkässä ja loputtomassa listassa, jotka täytyy ehdottomasti jossain välissä lukaista, kunhan vain vastaan sattuu osumaan. Olen nimittäin suhteellisen laiska varaamaan kirjoja, joten senpä takia on aina mukava yllätys, kun kirjastossa käydessäni kauan aikaa haikailemani kirja onkin yhtäkkiä suoraan nenäni edessä. Näin taas tällä kertaa ja hyvä niin.
Kellokosken prinsessassa yhdistyy kaikki mikä minua kiinnostaa. Elämäkerrallinen, todellisuuden perustuva juoni mielisairaaloista, mielenterveysongelmista ja ennen kaikkea skitsofreniasta. Olen ehkä jopa liiankin ahkera googlaamaan ja etsimään tietoa mielenterveyteen liittyvistä aiheista, joten sen takia kirja oli kaiken kaikkiaan mukava yllätys, tietoisku sanoisinko. Skitsofrenia, psykoosit ja erityisesti persoonallisuushäiriöt ovat "lähellä sydäntäni", jos nyt niin voi sanoa leimaantumatta täysin erikoiseksi ihmisyksilöksi. Onpahan sekin harrastus muiden joukossa. Kuitenkin mitä nyt tulee tähän Ilkka Raitasuon teokseen, niin sanoisin sen sopineen juuri siihen mielikuvaan, jonka olin etukäteen ehtinyt jo ajatuksissani kirjasta muodostaa.
Kirja kertoo vuonna 1896 syntyneestä Anna Svedholmista, nuoruudessaan skitsofreniaan sairastuneesta naisesta, jota leimaa elämänpituinen laitoshoitojakso useissa eri mielisairaaloissa. Anna on luonut päänsä sisälle oman mielikuvitusmaailmansa, jossa hän kuvittelee olevansa kuninkaallista sukua vaatien muita kutsumaan itseään Prinsessaksi. Mitkään hoitokeinot eivät Annaan tehoa ja lopulta hänet hyväksytäänkin harhoineen kaikkineen sellaisena kuin hän on.
"Prinsessasta tuli nopeasti tunnettu henkilö Kellokosken kylällä. Kyläläiset ottivat Prinsessan avosylin vastaan ja hyväksyivät hänen erilaisuutensa. Vaikeasti sairaudesta huolimatta Prinsessaa oli helppo lähestyä ja keskustelut hänen kanssaan olivat piristäviä. Hänet nähtiin sydämellisenä ihmisenä, joka oli omalla tavallaan onnellinen itse luomassaan maailmassa."
Kirjassa Annan oma ääni, ajatukset ja mielipiteet jäävät muiden ulottumattomiin ja vaikka edellisessä lainauksessa todetaankin Annan olleen omalla tavallaan onnellinen, niin kuitenkin se jää mysteeriksi, oliko hän sitä todella. Kellokosken prinsessa perustuu ainoastaan Annaa hoitaneiden tahojen omiin tulkintoihin ja näkemyksiin, joten siinä mielessä kokonaiskuva jää melko yksipuoliseksi eikä välttämättä anna todellista kuvaa tilanteesta.
Omasta mielestäni mielenkiintoisinta kirjassa olivat kuvaukset mielisairaanhoidosta vuosikymmenien takaa. Hoitomenetelmätkin ovat suorastaan inhimillisiä verrattuna aiempaan julmuuteen ja yleinen tietämys psyykkisistä sairauksissa on nykyisin aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea asenteet ovat erilaisia.
Lukemisen arvoinen kirja sanoisinko, vaikka mitään maata mullistavaa ei ollutkaan luvassa. Itse juonikuviot jäivät melko vähäisiksi, mutta koska kirja perustuukin elämäkertaan, sen enempäää ei voi näin lukijana oikein odottaa.
Sivut: 241Kirja kertoo vuonna 1896 syntyneestä Anna Svedholmista, nuoruudessaan skitsofreniaan sairastuneesta naisesta, jota leimaa elämänpituinen laitoshoitojakso useissa eri mielisairaaloissa. Anna on luonut päänsä sisälle oman mielikuvitusmaailmansa, jossa hän kuvittelee olevansa kuninkaallista sukua vaatien muita kutsumaan itseään Prinsessaksi. Mitkään hoitokeinot eivät Annaan tehoa ja lopulta hänet hyväksytäänkin harhoineen kaikkineen sellaisena kuin hän on.
"Prinsessasta tuli nopeasti tunnettu henkilö Kellokosken kylällä. Kyläläiset ottivat Prinsessan avosylin vastaan ja hyväksyivät hänen erilaisuutensa. Vaikeasti sairaudesta huolimatta Prinsessaa oli helppo lähestyä ja keskustelut hänen kanssaan olivat piristäviä. Hänet nähtiin sydämellisenä ihmisenä, joka oli omalla tavallaan onnellinen itse luomassaan maailmassa."
Kirjassa Annan oma ääni, ajatukset ja mielipiteet jäävät muiden ulottumattomiin ja vaikka edellisessä lainauksessa todetaankin Annan olleen omalla tavallaan onnellinen, niin kuitenkin se jää mysteeriksi, oliko hän sitä todella. Kellokosken prinsessa perustuu ainoastaan Annaa hoitaneiden tahojen omiin tulkintoihin ja näkemyksiin, joten siinä mielessä kokonaiskuva jää melko yksipuoliseksi eikä välttämättä anna todellista kuvaa tilanteesta.
Omasta mielestäni mielenkiintoisinta kirjassa olivat kuvaukset mielisairaanhoidosta vuosikymmenien takaa. Hoitomenetelmätkin ovat suorastaan inhimillisiä verrattuna aiempaan julmuuteen ja yleinen tietämys psyykkisistä sairauksissa on nykyisin aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea asenteet ovat erilaisia.
Lukemisen arvoinen kirja sanoisinko, vaikka mitään maata mullistavaa ei ollutkaan luvassa. Itse juonikuviot jäivät melko vähäisiksi, mutta koska kirja perustuukin elämäkertaan, sen enempäää ei voi näin lukijana oikein odottaa.
Like, 2010
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti