Little Been tarinan taika piilee sen yllätyksellisyydessä. "Emme halua kertoa sinulle liikaa tämän romaanin tapahtumista. Tarina on niin hieno, että juonen paljastaminen voisi pilata lukukokemuksesi." Näillä sanoilla kirjaa kuvaillaan sen esittelytekstissä, joten lukijan odotukset voivat leijua aivan utopistisissa sfääreissä, joista pudotus voi sitten pahimmassa tapauksessa olla aika kova... tai sitten ei.
Tarinan päähenkilö Little Bee on 16-vuotias nigerialaistyttö, joka on ypöyksin saapunut vieraaseen maahan vieraiden ihmisten pariin. Tarkemmin sanottuna paikka on Blackhillin säilöönottoyksikkö Englannissa, josta kirja alkaa eikä taustoista sen enempää kerrota. Little Bee on ollut säilössä viimeiset kaksi vuotta eikä poispääsystä ole juurikaan takeita. Paikka on kuin vankila, jonne joudutaan, eikä kukaan tiedä milloin sieltä pääsee pois vai pääseekö ollenkaan.
Suoranainen ihme kuitenkin tapahtuu, kun Little Bee vapautetaan tuosta kolkosta säilöönottoyksiköstä arveluttavin perustein kolmen muun naisen ohella. Kenelläkään heistä ei tosin ole paikkaa minne mennä vieraassa maassa, josta he eivät tunne ketään, joten lopulta he ajautuvat harhailemaan pellolle toivoen löytävänsä jostakin apua tai ylipäätään jotain, mihin takertua viimeisillä toivonrippeillään.
Kaikesta huolimatta Little Beellä on jotain, mitä muilla naisilla ei ole. Hänellä on vieraan miehen ajokortti taskussaan kahden vuoden takaa, jolloin tapahtui jotain niin dramaattista, mikä myöhemmin ajoi Little Been tilanteeseen missä hän nyt tällä hetkellä on. Tuo mies on Little Been ainoa oljenkorsi vieraassa maassa, joten hän päättää löytää miehen ja toivoa parasta.
Tämän enempää juonesta ei oikeastaan kannata kertoa, koska kuten esittelytekstissä sanotaan, niin tarinan taika on sen lukemisessa.
Little Been tarina oli erittäin mukaansatempaava ja hykerryttävän mielenkiintoinen tarina nuoresta ja paljon pahaa kokeneesta nuoresta afrikkalaistytöstä, joka kaikesta kokemastaan huolimatta jaksoi vielä säteillä optimismia ja puhdasta energiaa. Aihealueeltaan kirja on inhottavan raaka ja brutaali, mutta samalla myös täynnä toivoa ja iloa syvän surun vastapainoksi.
Jännittävintä kirjassa oli nimenomaan arvoituksellisuus, kun palaset alkoivat vähitellen loksahdella oikeille paikoilleen ja tarinan kokonaiskuva selkiytyi ymmärrettäväksi. Toisaalta siinä vaiheessa pienen pieni pettymys oli taustalla mielessä mukana, koska loppujen lopuksi se paljon hehkutettu tarinan taika ei tuntunutkaan erityisen taianomaiselta. Sillä ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Tarina itsessään oli mielenkiintoinen ja niin kepeällä tyylillä kirjoitettu että pienestä pettymyksessä päästiin helposti eroon.
Kirjan loppuratkaisua en ymmärtänyt. Tai ymmärsin ja ymmärsin, mutta se jäi liian avoimeksi ja siksi ärsyttäväksi. Olisin toivonut selkeitä vastauksia enkä kesken jäänyttä olotilaa. Muuten kyllä Little Been tarina oli miellyttävä lukukokemus, jota voin lämpimästi kaikille suositella.
Sivut: 373
Gummerus, 2011
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Alkuteos: The Other Hand, 2008
★ ★ ★ ½
"Ja minä, minusta tuli nainen valkoisen loistelampun valossa kellarihuoneessa, ulkomaalaisten säilöönottoyksikössä kuudenkymmenenviiden kilometrin päästä Lontoosta itään. Siellä ei ollut vuodenaikoja. Oli kylmää, kylmää, kylmää, eikä minulla ollut ketään jolle hymyillä. Ne kylmät vuodet ovat jähmettyneet sisimpääni. Afrikkalaistyttö, joka teljettiin ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön, lapsiparka, oikeastaan hän ei päässyt sieltä koskaan."
Suoranainen ihme kuitenkin tapahtuu, kun Little Bee vapautetaan tuosta kolkosta säilöönottoyksiköstä arveluttavin perustein kolmen muun naisen ohella. Kenelläkään heistä ei tosin ole paikkaa minne mennä vieraassa maassa, josta he eivät tunne ketään, joten lopulta he ajautuvat harhailemaan pellolle toivoen löytävänsä jostakin apua tai ylipäätään jotain, mihin takertua viimeisillä toivonrippeillään.
Kaikesta huolimatta Little Beellä on jotain, mitä muilla naisilla ei ole. Hänellä on vieraan miehen ajokortti taskussaan kahden vuoden takaa, jolloin tapahtui jotain niin dramaattista, mikä myöhemmin ajoi Little Been tilanteeseen missä hän nyt tällä hetkellä on. Tuo mies on Little Been ainoa oljenkorsi vieraassa maassa, joten hän päättää löytää miehen ja toivoa parasta.
"Meillä ajelehtijoilla ei todellakaan ole omaa lippua. Meitä on miljoonia, mutta emme ole kansakunta. Emme voi pysyä yhdessä. Ehkä keräännymme jonnekin yksittäin tai kaksittain päiväksi, kuukaudeksi tai jopa vuodeksi, mutta sitten tuuli kääntyy ja vie toivon mennessään. Kuolema saapui, ja minä lähdin peloissani. Nyt minulla on vain häpeäni, muistot kirkkaista väreistä ja Yevetten naurun kaiku. Joskus tunnen olevani yhtä yksinäinen kuin Englannin kuningatar."
Tämän enempää juonesta ei oikeastaan kannata kertoa, koska kuten esittelytekstissä sanotaan, niin tarinan taika on sen lukemisessa.
Little Been tarina oli erittäin mukaansatempaava ja hykerryttävän mielenkiintoinen tarina nuoresta ja paljon pahaa kokeneesta nuoresta afrikkalaistytöstä, joka kaikesta kokemastaan huolimatta jaksoi vielä säteillä optimismia ja puhdasta energiaa. Aihealueeltaan kirja on inhottavan raaka ja brutaali, mutta samalla myös täynnä toivoa ja iloa syvän surun vastapainoksi.
Jännittävintä kirjassa oli nimenomaan arvoituksellisuus, kun palaset alkoivat vähitellen loksahdella oikeille paikoilleen ja tarinan kokonaiskuva selkiytyi ymmärrettäväksi. Toisaalta siinä vaiheessa pienen pieni pettymys oli taustalla mielessä mukana, koska loppujen lopuksi se paljon hehkutettu tarinan taika ei tuntunutkaan erityisen taianomaiselta. Sillä ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Tarina itsessään oli mielenkiintoinen ja niin kepeällä tyylillä kirjoitettu että pienestä pettymyksessä päästiin helposti eroon.
Kirjan loppuratkaisua en ymmärtänyt. Tai ymmärsin ja ymmärsin, mutta se jäi liian avoimeksi ja siksi ärsyttäväksi. Olisin toivonut selkeitä vastauksia enkä kesken jäänyttä olotilaa. Muuten kyllä Little Been tarina oli miellyttävä lukukokemus, jota voin lämpimästi kaikille suositella.
Sivut: 373
Gummerus, 2011
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Alkuteos: The Other Hand, 2008
★ ★ ★ ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti