Kun aika loppuu herätti mielenkiintoni ensimmäinen kerran luettuani siitä kirjoitetun arvostelupätkän jostakin blogista. Eipä aikaakaan, kun samainen teos osui suoraan näkökenttääni viikottaisella kirjastoreissullani, josta kirjan sitten oitis mukanani kotiutin. Yleensä en tosin pikalainoja suosi kahdestakaan syystä. Ensinnäkin koska niitä ei voi uusia ja vaikka tiedän, että saisin luettua kirjan viikon sisällä, niin kuitenkin se tuo omanlaisensa aikarajan ja stressin, mistä en pidä ollenkaan silloin kun on kyse lukemisesta. Toisekseen, ehkä jopa tärkeämpi syy pikalainojen karttamiselle, on juuri tuo inhottava tarra kirjan kannessa, joka pilaa täysin muuten onnistuneen kuvan.
Mitä tulee itse Hirvosen teokseen, niin kyseessähän on tosiaan tämän vuoden puolella ilmestynyt uutuus. Entuudestaan kirjailijan nimi on minulle tuntematon, mutta kirja kyllä käsittelee ajankohtaista ja vähän väliä pinnalla olevaa aihetta.
Mitä tulee itse Hirvosen teokseen, niin kyseessähän on tosiaan tämän vuoden puolella ilmestynyt uutuus. Entuudestaan kirjailijan nimi on minulle tuntematon, mutta kirja kyllä käsittelee ajankohtaista ja vähän väliä pinnalla olevaa aihetta.
"Kun hiljainen oppilas tulee kouluun ase pitkän takkinsa alla ja ampuu kymmenen luokkatoveria, kaikkien kuuluu ajatella uhrien vanhempia. Miten hirveää olisi olla yksi heistä. Miten hirveää olisi, jos tuo tapahtuisi minun lapselleni. Pelosta ja ahdistuksesta voi puhua muiden kanssa, koska sen tunnistavat kaikki. Vanhemmat, jotka unohtavat sellaisia uutisia lukiessa hengittää, koska tietävät, että ampuja voisi olla heidän lapsensa, kantavat kauhunsa yksin."
Hirvosen romaani kertoo sairaaksi tekevästä yksinäisyydestä, peloista, epätoivosta, syyllisyydestä ja ennen kaikkea avuttomista vanhemmista, jotka haluaisivat auttaa lastaan, mutta jostain syystä eivät osaa eivätkä kykene. Kirjassa paneudutaan lapsuuteen ja niihin tapahtumiin, jotka edelsivät sitä hetkeä ennen kun nuori mies asteli Lasipalatsin katolle ja alkoi ampua ihmisiä.
Päähenkilöinä ja samalla kirjan ääninä toimivat kolme henkilöä, joiden ajatusten ja muistojen kautta tapahtumia pohditaan ja yritetään etsiä selitystä sille, miksi kaikki meni niin kuin meni.
58 vuoden ikään ehtinyt perheen äiti Laura puhuu työkseen ilmastonmuutoksesta ja tuntee pohjatonta yksinäisyyttä ja epävarmuutta niin parisuhteen kuin kauas kaikonneiden lastensa tähden. Aava on vanhempi lapsista, itsenäinen ja ulospäin varmalta vaikuttava nainen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen lähetystyön ja nälkää näkevien lasten auttamisen oman henkensäkin uhalla. Toisaalla on taas nuorempi veli Aslak. Erikoinen, outo ja yksinäinen Aslak, joka ei ole koskaan kuulunut minnekään ja josta äiti kantaa huolta vielä aikuisenakin. Toivon vaihtuessa lamaannuttavaan epätoivoon Aslak päättää toimia jättäen jotain jälkeensä.
Jos kenellekään ovat tuttuja sellaiset kirjat Poikani Kevin ja Yhdeksäntoista minuuttia, niin siinä tapauksessa tämä suomalainen versio on oiva lisä edellisten kaveriksi ja aiheeseen sopivaksi mielen virkistykseksi. Kaikkia näitä teoksia yhdistää nuoren sairastunut mieli, väkivallalla hekumointi, tappaminen ja erityisesti tapahtumat ennen lopulliseen ratkaisuun päätymistä. Mielenkiintoisia kirjoja jokainen tavallaan, mutta täytyy sanoa, ettei tämä Hirvosen viritelmä aivan yltänyt samalle tasolle edellisten kanssa, vaikka tosin tuntuikin samaistuttavammalta kotimaisuutensa takia.
Päähenkilöinä ja samalla kirjan ääninä toimivat kolme henkilöä, joiden ajatusten ja muistojen kautta tapahtumia pohditaan ja yritetään etsiä selitystä sille, miksi kaikki meni niin kuin meni.
58 vuoden ikään ehtinyt perheen äiti Laura puhuu työkseen ilmastonmuutoksesta ja tuntee pohjatonta yksinäisyyttä ja epävarmuutta niin parisuhteen kuin kauas kaikonneiden lastensa tähden. Aava on vanhempi lapsista, itsenäinen ja ulospäin varmalta vaikuttava nainen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen lähetystyön ja nälkää näkevien lasten auttamisen oman henkensäkin uhalla. Toisaalla on taas nuorempi veli Aslak. Erikoinen, outo ja yksinäinen Aslak, joka ei ole koskaan kuulunut minnekään ja josta äiti kantaa huolta vielä aikuisenakin. Toivon vaihtuessa lamaannuttavaan epätoivoon Aslak päättää toimia jättäen jotain jälkeensä.
"Vähitellen uupumus, jota hän tunsi joka aamu herätessään, kasvoi niin raskaaksi, että koko elämä muuttui sakeanharmaaksi, vanhalta ruualta haisevaksi rätiksi. Haaveet, joita hänellä oli ollut, muuttuivat jonkun toisen haaveiksi, jonkun, joka jaksoi aamulla nousta sängystä ja liittyi koulun pihalla muiden poikien seuraan."
Jos kenellekään ovat tuttuja sellaiset kirjat Poikani Kevin ja Yhdeksäntoista minuuttia, niin siinä tapauksessa tämä suomalainen versio on oiva lisä edellisten kaveriksi ja aiheeseen sopivaksi mielen virkistykseksi. Kaikkia näitä teoksia yhdistää nuoren sairastunut mieli, väkivallalla hekumointi, tappaminen ja erityisesti tapahtumat ennen lopulliseen ratkaisuun päätymistä. Mielenkiintoisia kirjoja jokainen tavallaan, mutta täytyy sanoa, ettei tämä Hirvosen viritelmä aivan yltänyt samalle tasolle edellisten kanssa, vaikka tosin tuntuikin samaistuttavammalta kotimaisuutensa takia.
Aiheensa puolesta annan kirjalle täyden kympin. Tärkeitä ajatuksia ja näkökulmia, ennen kaikkea avarakatseisuutta ja ymmärrystä. Myös syyllisellä on taustansa ja oikeus tulla kuulluksi muiden häntä oitis leimaamatta. Kuitenkin kokonaisuus ratkaisee eikä silloin riitä pelkästään mielenkiintoinen aihe, vaan täytyy olla muutakin ja hieman niitä suuria tunteitakin mukana, joihin jäädä vellomaan vielä kirjan päätyttyäkin. Tällä kertaa ne tunteet jäivät uupumaan kirjan ollessa melko pintapuolinen raapaisu. Vakavammaksi ajanvietteeksi kuitenkin erinomaista luettavaa yhtään vähättelemättä.
Sivut: 251
WSOY, 2015
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti