Riikka Takala: Ole hyvä

"Yhteiskunnallinen ja suorapuheinen romaani näyttää tämän päivän Suomen, jossa elää usko, että hyvälle ja ahkeralle löytyy töitä. Ei löydy."

Riikka Takalan pienoisromaani Ole hyvä on nopea, kerralla luettava katsaus nykypäivän työttömyyteen. Kolmea korkeasti koulutettua naista vaivaa sama ongelma, ettei töitä löyty eikä vaatimattoman köyhä elämä oikein ota onnistuakseen. Elli, Viola ja Aava ovat kuitenkin ystävykset, joilla on yhteinen päämäärä muiden auttamiseksi. Yhdessä he käyvät Florencen tanssitunneilla, mikä tuntuu olevan heidän elämänsä yksi suurimmista iloa tuottavista asioista, ja keräävät samalla rahaa köyhille afrikkalaisille oman hyvinvointinsa kustannuksella. Raha ei muutenkaan tunnu riittävän normaalin elintason ylläpitoon, mutta afrikkalaisilla asiat ovat kuitenkin vielä huonommin kuin näillä kolmella naisella, joten yhdessä he ovat valmiita tinkimään omastaan auttaakseen muita.

Ole hyvä on pintaraapaisu työttömyydestä ja köyhyydestä. Kirjalta se ei oikeastaan ollenkaan tuntunut, koska juonta ei varsinaisesti ollut, vaan se oli pikemminkin lyhyt katkelta ja kuvaus kolmen naisen ajatuksiin ja elämään. Elli on yksinhuoltaja ja kantaa huolta lapsensa menetyksestä vankilasta vapautuneelle ex-miehelleen, Viola on vastentahtoisesti lapseton hakien lohdutusta vapaaehtoistyöstä, Aavalla taas on ongelmia kehonkuvansa kanssa ja anoreksia varjostaa takaraivossa. Elämä junnaa paikoillaan, mitään ei tapahdu, muut menevät elämässään eteenpäin, mutta nämä naiset ovat juuttuneet paikoilleen eivätkä kykene pyristelemään irti epämukavasta tilanteestaan.

Itse en pysty samaistumaan siihen kurjuuteen ja köyhyyteen, jotka aina liitetään yhteen kun puhutaan työttömyydestä. Se on jotenkin naurettavaa, kun miettii, että vaikka itsekin olen ollut työttömänä vaikka kuinka pitkään, niin en kuitenkaan koskaan ole ajatellut tilannettani sellaisena epäonnistumisena, köyhyytenä ja elintason laskuna kuin minkälaista työttömyyden oletetaan olevan. En koe itseäni köyhäksi, en joudu tinkimään juuri mistään (tosin matkustelu ja muut hienoudet eivät ole jokaviikkoista huvittelua), mutta ehkä kyse on siitä, etten koskaan ole edes päässyt maistamaan niitä rikkauksia, joten en tiedä, mistä jään paitsi. Olen kasvanut ja tottunut "köyhyyteen", se on normaalitila, säästäväisyyttä ja harkintaa, eikä se myöskään aiheita päänvaivaa tai harmaita hiuksia. Koen olevani hyvässä asemassa, rahaa jää joka kuukausi säästöön, pystyn syömään ja ostelemaan kohtuuden nimissä mitä haluan, ja elämä tuntuu kaiken kaikkiaan suht mielekkäältä ja onnistuneelta "köyhyydestä" huolimatta. Ehkä se on asennekysymys? Tai ehkä tyydyn liian vähään?

Oli miten oli, niin tämä pikku kirjanen on vaikeampi arvostella ja luokitella kuin kirjat yleensä, koska se oli niin lyhyt eikä varsinaisesti kertonut mitään tarinaa. Päädyn kuitenkin kahteen tähteen, koska, noh, mielestäni Ole hyvä oli etupäässä turhaa valitusta enkä pystynyt ottamaan sitä kovinkaan tosissani. Naurettavaa yleistystä, kitinää ja itsesäälissä kieriskelyä, joten onnea vaan näille naisille ja heihei.

Sivut: 152

Atena, 2014

★ ★