Pekka Hiltunen: Iso

"Lihavat ovat tämän ajan uusi, halveksittu rotu. Meitä kohtaan tunnetaan samoja ennakkoluuloja kuin ennen mustaihoisia kohtaan. Meitä pidetään yksinkertaisina, laiskoina, tahdottomina, alempina olentoina. Meistä on tullut oma ihmislajimme, jolle nauretaan, jota syrjitään ja johon halutaan kohdistaa erilaisia toimenpiteitä. Kuten mustaihoisia ennen, meitä määrittää ihmisinä muiden silmissä eniten ulkomuotomme. Me olemme tanssivia villejä, isokokoisia lapsia, muokattavia ja ohjailtavia."

Anni Kantto on 37-vuotias, akateemisesti koulutettu työtön, perheetön ja yksinäinen nainen, jonka ongelmat ovat suurimmilta osin lähtöisin ylipainosta tai oikeastaan häneen kohdistetuista ennakkoluuloista ja suoranaisesta syrjinnästä. Anni on sairaalloisen lihava, mutta täysin terve kuten monet muutkin ylipainoiset, vaikka yhteiskunta haluaakin tehdä heistä kaikista sairaita ja muokattavissa olevia ongelmavyyhtejä, joiden ongelmat ovat lähtöisin vain ja ainostaan ylipainosta. Anni ei kuitenkaan tahdo muuttua. Hän haluaa ennen kaikkea olla tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin hän on, mutta sepäs ei käy noin vain muiden silmissä laatuun. Ylipainoisena hänen on laihduttava. Piste.

Kirjassa seurataan Annin elämää, muistellaan menneisyyttä ja puhutaan ylipainosta. Anni on aina ollut lihava ja syrjitty, yksinäinen ja ulkopuolinen kilojensa takia, mutta kuitenkin älykäs ja nokkela, sanavalmis nainen, joka ei halua taipua muiden tahtoon vaan saada hyväksyntää sellaisena kuin hän on. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska ihmiset näkevät Annista vain ylipainon, joten hänen täytyy myös olla yksinkertainen, laiska ja tyhmä, vaikka todellisuus on oikeasti kaikkea muuta.

"Emme me henkisesti tasapainottomia olleet, vaikka istuimme vanhassa mielisairaalassa. Meillä oli kaikilla jonkinlainen ongelma syömisemme kanssa, mutta ei se meistä sekopäisiä tehnyt. Me olimme hulluja vain yhdessä suhteessa. Olimme liian isoja, niin isoja, että se läheni maailman silmissä jonkinlaista hulluutta."

Iso on kirja, jossa puolustellaan lihavia ja annetaan heille suunvuoro. Aikaisemmin en ole tältä kantilta katsottuja kirjoja lukenut, vaan lukukokemukset rajoittuvat enemmänkin sille anorektiselle puolelle. Kirjaa lukiessa syntyi mielikuva ihan kuin ylipainolle haluttaisiin hakea ymmärrystä, mutta anteeksi vain, se ei tehonnut minuun. Olen edelleen sitä mieltä, että lihavuus on aina lähtöisin itsestä ja on naurettavaa etsiä syytä yhteiskunnasta, huonoista kokemuksista, ihmissuhteista tai mistä tahansa, koska jokainen on loppujen lopuksi oman onnensa seppä ja vastuussa teoistaan. Kukaan ei pakota syömään, ahtamaan ruokaa ja lihomaan sairaalloisiin mittoihin. Ei sillä etteivätkö lihavat olisi ihmisiä siinä missä muutkin, mutta jos itsensä on sellaisiin mittoihin saattanut, niin turha vinkua jos kukaan ei näe muuta kuin valtavaa ihraa, koska toki se näkyy ulospäin ja vaikuttaa vähintäänkin alitajunnan tasolla käsityksiin kyseisestä ihmisestä.

Kirja oli mielestäni avartava kokemus. Mielenkiintoinen, helposti luettava ja mukaansa tempaavaa. Anni oli henkilönä sympaattinen ja samaistuttava tavallisuudellaan ja toiveillaan, vaikka sitä lihavuutta en millään pysty tukemaankaan. Toivon kuitenkin Annille lämpimästi parempaa tulevaisuutta, töitä ja parisuhdetta, ymmärrystä ja jaksamista, oman paikan löytämistä.

★ ★ ★ ½