Cecelia Ahern: Tapaaminen Elämän kanssa

Hmph, mistähän tällä kertaa aloittaisi. Vaikka siitä, että Cecelia Ahern on nuorempana kuulunut lempikirjailijoihini ja olen lukenut kaikki hänen teoksensa näitä uusimpia lukuun ottamatta. Senpä takia olin hieman hämmentynyt, kun yhtäkkiä Tapaaminen Elämän kanssa tuntui enemmänkin pakkopullalta kuin oikeasti nautittavalta lukukokemukselta. Loppujen lopuksi päädyin tulokseen, että olen ikään kuin kasvanut Ahernin kirjoista yli eikä ne enää herätä samanlaista ihastusta kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten. Nykyään pidän enemmän vakavasti otettavasta kirjallisuudesta enkä tällaisesta naurettavasta hömpästä, hah.

Kirjan päähenkilönä nähdään tällä kertaa Lucy Silchester, joka on lievästi sanottuna ongelmissa. Hänen elämäänsä värittävät jatkuvat pienet valheet, joilla hän yrittää peitellä ja silotella tosiasioita. Aiemman työpaikkansa Lucy menetti pari vuotta sitten ja nykyisin hän työskentelee vihaamassaan firmassa, asuu pienessä vuokrayksiössä kissa seuranaan ja samalla välttelee perhettään ja ystäviään, jotta kukaan ei tajuaisi kuinka säälittävää hänen elämänsä oikeasti on.

Kaikki muuttuu, kun Lucy saa kirjeen. Kirje on Elämältä, joka Lucyn vastusteluista huolimatta päättää tunkeutua naisen elämään. Lucy ei nimittäin ole pitkään aikaan ollut onnellinen. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun Lucyn poikaystävä jätti hänet, minkä jälkeen Lucy sai pian potkut töistä ja päätyi pieneen yksiöönsä surkuttelemaan tilannettaan. Siitä lähtien kaikki on ollut huonosti; Lucy jatkaa valehtua ja itsensä pettämistä, ellei Elämä puutu tilanteeseen ja saa Lucya katsomaan totuutta suoraan silmiin.

"Yritin pohdiskella haaveitani, sitä mitä halusin tehdä, mitä oikeasti halusin, mutta minusta tuntui, että tietääkseen mitä haluaa ihmisen on tiedettävä mitä hän ei halua, enkä minä keksinyt mitään muuta kuin että toivoin todella hartaasti, ettei Elämä olisi ottanut yhteyttä minuun, vaan olisin voinut vain tarpoa samaa polkua kuin siihenkin asti. Elämä oli tehnyt kaikesta monimutkaista, Elämä oli yrittänyt saada asiat muuttumaan, vaikka minä olin täysin tyytyväinen. Hänen mukaansa minä poljin paikallani, mutta hän oli jo saanut minut siirtymään pois siitä paikasta pelkästään osoittamalla, että olin siinä, enkä pystyisi enää ikinä menemään takaisin."

Kirjassa on kaikki mielenkiintoisen juonen ainekset koossa, mutta jos hömppäkirjallisuus ei kiinnosta, niin siinä tapauksessa mennään pahasti metsään ja suosittelen kirjan skippaamista ja paremmille apajille siirtymistä. Kirja nimittäin edustaa taattua Cecelia Ahernin tyyliä, jossa fantasian sekoittuminen reaalimaailmaan on arkipäivää eikä kirja tietenkään olisi mitään ilman ripausta romantiikkaa ja monimutkaisia perhe- ja ihmissuhdekuvioita. Ennalta-arvattava juonikuvio, oi kyllä, juuri sellaista mitä Ahernilta sopii odottaakin eikä ollenkaan mitään uutta ja jännittävää.

Tämä riitti minulle. Cecelia Ahern taitaa olla menneen talveen lumia ja tuskin enää jatkossa tulen hänen kirjoihinsa tarttumaan ellei jotakin erikoisen kutkuttavaa ole luvassa.

★ ★ ½