Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti

Omituisen oloinen kirja alun alkaenkin. Erikoinen nimi ja hassulta vaikuttava juoni. Siis hyvällä tavalla hassulta. En ollenkaan tiennyt mitä odottaa, joten lukemisen aloitin hieman ristiriitaisin tunnelmin.

Milloin olisin muuten lukenut kirjan, joka on kerrottu eläkeikäisten näkökulmasta? Noh, en varmaan ikinä. Nytpä kuitenkin olen, ja samalla myös hieman fiksumpi jälleen kerran. 

Pieni potenssipuoti kertoo kahdeksankymmentä ikävuotta lähestyvien sisarusten Tildan ja Elidan elämästä Borrbyn pienessä kyläpahasessa Ruotsin maalla. Ulkopuolisen silmin heidän päivänsä vaikuttavat erittäin pitkäveteisiltä ja rutiininomaisilta. Mutta ehkä vanhusten elämä on sellaista. Kuolemaa odotellessa aika käy pitkäksi, kunnes kaikki muuttuu, kun naapuriin muuttaa uusi asukas. Toimitusjohtaja Alvar Klemens, joka on niin hurmaava että saa vanhapiikasiskosken päät aivan pyörälle. Yhtäkkiä Tildan ja Elidan täytyy käydä ostamassa uudet leningit. Hiuksetkin kiharretaan ja koti laitetaan kuntoon. Naisten mieli täyttyy ainostaan Alvarista, joten pettymys on suuri, kun kesän jälkeen Alvar ilmoittaa palaavansa kaupunkiin ja tulevansa takaisin vasta vuoden päästä.

Sisarukset saavat kuitenkin Alvarilta idean miehen tätä tietämättä. Alvarin kasvimaan multa on nimittäin erikoista, niin erikoista, että se saa eläimet parittelemaan innosta soikeina, joten tästä innostuneena Tilda ja Elida päättävät perustaa postimyyntifirman. He laittavat lehteen ilmoituksen ja alkavat myydä miehille tarkoitettua potenssilääkettä. Kauppa alkaa käydä, pian sisarukset uivat rahassa ja saavat kotinsa remontoitua uuteen uskoon. Kaikkea uuttakin tulee samalla osteltua, vaikka aiemmin oltiin niin säästäväisiä ja turhamaisuutta halveksivia että.

"Kohta he seisoivat postin portailla. He varmistivat että Alvar oli häipynyt näkyvistä, ennen kuin uskalsivat mennä postilokeroille ja työntää varovasti avaimen lokeroon 108. Kun Elida raotti luukkua, lokerosta tulvahti kirjeitä, ja silkasta säikähdyksestä hän läjäytti luukun saman tien kiinni. He katsoivat kauhuissaan ympärilleen, oliko joku nähnyt."

Mielestäni kirjaa voi ennen kaikkea kuvailla sanalla ihastuttava tai ehkä jopa herttainen, ellei se sitten kuulosta liian imelältä. Ehdottomasti hyvän mielen ajantappoa, jota lukiessa murheet väistyvät, koska niille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa ajatuksissa tätä kirjaa lukiessa. Hullun hauska ja leppoisa lukukokemus, josta ei oikeastaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Onnellinen alusta loppuun, helppolukuinen ja omalla tavallaan niin erikoinen tarina ettei siitä voinut olla pitämättä!

Sivut: 245

Bazar, 2011

Suomentaja: Raija Rintamäki

Alkuteos: Potensgivarna, 2004

★ ★ ★ ★