Jeesuksen lapsuus herättää jo nimensä puolesta ennakko-odotuksia ja suoranaista epäluuloa. Kirjastossa käydessäni pitelin kirjaa normaalia pidemmän aikaa hyppysissäni miettien, että tohtisiko sitä lainata vai ei, koska juuri ne ennakkoluulot panivat ajattelemaan, ettei kirja ehkä vastaa sitä mitä luulen. No, ei se tosiaankaan vastannut ollenkaan sitä mitä luulin. Jeesuksen lapsuus on allegoria (ensin täytyi googlettaa mitä sana tarkoittaa, heh), joten sillä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Helpottunut huokaisu, kirja lähti siis mukaan ja hyvä että lähtikin.
Kirjana teos on suuri arvoitus. Oikeasti arvoitus, mysteeri, josta ei oikein ota selvää. Helppolukuinen sellainen onneksi, tosin erittäin filosofinen, pohdiskeleva ja omituinen.
""Hyvää päivää", hän sanoo naiselle. "Me tulimme juuri." Hän ääntää sanat hitaasti espanjaksi, jonka oppiminen on ollut kovan työn takana. "Minä etsin työpaikkaa ja asuntoa." Hän tarttuu poikaa kainaloista ja nostaa, jotta nainen näkee paremmin. "Minulla on lapsi mukanani.""
Miehen nimi on Simón ja pojan nimi on David. Nimet tosin eivät ole heidän oikeita nimiään eivätkä he sukulaisiakaan ole, poika vain on orpo ja mieskin yksin. He ovat juuri saapuneet Novillan kaupunkiin pakolaisleiriltä Belstarista. Sen enempää ei kukaan tiedä. Uusi kaupunki, uudet nimet ja uusi elämä edessä. Ensin täytyy tosin löytää majapaikka ja töitäkin kenties. Onneksi Simón saa töitä satamasta, mutta pojalla ei ole edelleenkään äitiä. Niinpä Simón ottaa tehtäväkseen äidin etsimisen ja lopulta vaistonsa turvin kohtaa sopivan naisen tähän tehtävään, Inésin. Ennestään tuntemattomasta naisesta tulee pojan äiti ja kaikki on hyvin. Tai ainakin pitäisi olla.
Käy ilmi, ettei David ole kovin helppo lapsi. Koulunkäynti ei onnistu, poika ei suostu sopeutumaan eikä kuuntelemaan ketään, vaan haluaa elää omassa mielikuvitusmaailmassaan. Vaikka David asuu jo äitinsä kanssa, Simón on kuitenkin äärimmäisen kiintynyt poikaan eikä halua päästää hänestä irti. Poika tarvitsee Simónia aivan kuten Simón tarvitsee poikaa.
"Hän tuntee edelleeen elävästi pojan hikisen käden omassaan. On mahdotonta tietää, rakastiko poika häntä vai ei, mutta vähintäänkin poika tarvitsi häntä ja luotti häneen. Lapsen paikka on äitinsä luona, sitä ei käy kiistaminen. Mutta mitä jos äiti ei ole hyvä äiti? Mitä jos Elena onkin oikeassa? Entä Inés, jonka taustasta hän ei tiedä mitään? Millaiset henkilökohtaiset tarpeet mahtoivat ajaa Inésin tarttumaan tilaisuuteen saada oma lapsi?"
Kirjan omituisuus teki siitä mielenkiintoisen. Monia asioita jätettiin hämärän peittoon, asioita annettiin ymmärtää mutta mitään ei ymmäretty antaa. Välillä jopa mietin, että onko maailma, jossa Simón ja David elävät, edes todellinen. Mikä on todellisuutta ja voiko tällaista edes tapahtua? Mitä vuotta kirjassa eletään? En tiedä muuta kuin että ainakin moni ärsytti, koska mistään ei tiennyt mitään ja kaikki oli niin omituisen salaperäistä. Ehkä siinä kuitenkin piili kirjan koukuttavuus ja miksi en voinut olla siitä pitämättä.
J. M. Coetzee toi kirjailijana mieleen Paulo Coelhon. Näiden kahden filosofisessa kirjoitustyylissä on paljon samaa, mutta Coetzee on kuitenkin enemmän mieleeni.
Jos siis kaipaat jotain erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa lukemista, kannattaa lukea Jeesuksen lapsuus. Ehdottomasti.
Sivut: 292
Otavan kirjasto, 2014
Suomentaja: Markku Päkkilä
Alkuteos: The Childhood of Jesus, 2013
★ ★ ★ ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti