En muista, mistä ja milloin kuulin ensimmäisen kerran tästä kirjasta. Ei se ainakaan sattumalta tapahtunut, koska kyseessä on teos, josta tuskin monikaan on tietoinen. Onneksi kirjan nimi on niin mieleenpainuva ettei se kovin helposti pääse unohtumaan, joten mielessäni se ehti pyöriä useamman kuukauden ajan ennen kuin sen kirjastosta varasin ja lopulta käsiini sain.
Huomenna olin aina leijona on omaelämäkerrallinen romaani norjalaisen skitsofreniaan sairastuneen Arnhildin elämästä ja lopulta myös sairauden voittamisesta. Kuulostaa uskomattomalta, sillä eihän skitsofreniasta voi parantua, tunnutaan monesti ajattelevan, mutta tällä kertaa Arnhild tekee mahdottomasta mahdollista kertoen oman tarinansa sellaisena kuin se on.
"Kirjoitin tämän kirjan siksi, että olen entinen skitsofreenikko. Se kuulostaa yhtä mahdottomalta kuin entinen aids-potilas tai entinen diabeetikko. Oikeastaan ei ole olemassakaan sellaista, joka on ollut skitsofreenikko. Se on rooli, jota ei koskaaan anneta. Väärin diagnosoituja skitsofreenikkoja sen sijaan on olemassa. On myös oireettomia skitsofreenikkoja, joilla sairaus pysyy kurissa lääkkeiden avulla. Jotkut skitsofreenikot ovat oppineet elämään oireidensa kanssa ja jotkut elävät juuri hyvää vaihetta sairaudessaan. Missään näissä vaihtoehdoista ei ole mitään vikaa, mutta minun kohdallani yksikään niistä ei ole totta. Minulla on ollut skitsofrenia. Minä tiedän, millaista se oli. Tiedän, miltä maailma silloin näytti, kuinka sen koin, mitä ajattelin, mitä minun oli pakko tehdä."
Arnhild sairastui jo ollessaan hyvin nuori ja siitä alkoikin lähes kymmenen vuoden mittainen matka sairaalahoidon piirissä. Pakkohoitoa, lääkkeitä, eristystä, paljon itkua ja kärsimystä. Siinä missä aikaisemmin lukemassani kirjassa Kellokosken prinsessa kuvailtiin skitsofreniaa ulkopuolisten silmin muiden lausuntoihin tukeutuen, niin tässä teoksessa päästään suoraan sairastuneen pään sisälle. Sekavaan, pelottavaan ja kaoottiselta tuntuvaan maailmaan, jota voi vain itse psyykoosin kokenut täysin ymmärtää.
"Kuulin myös ääniä. Joinakin kertoina päässäni oli kohiseva, ulvova kaaos, kuin liian kovaa pauhaava soitin jota ei saa suljetuksi, tekipä mitä hyvänsä. Joskus hakkasin päätäni seinään, jotta ontto jyskytys vaimentaisi kaaosta edes vähän. Joskus se auttoi, mutta ei suinkaan aina. Toisinaan yritin repiä hiukseni irti tai kynsiä reikiä päähäni. Tämä ei koskaan auttanut, mutta ehkä kyseessä olikin paniikinomainen yritys tehdä reikä päähän, jotta liika paine pääsisi ulos ennen kuin koko pää räjähtää."
Sen kymmenen vuoden aikana mitä Arnhild ehti sairastaa, juuri kukaan ei
uskonut hänen mahdollisuuksiinsa parantua, vaan häntä pidettiin vain
kroonisena hulluna vailla toivoakaan parammasta elämästä. Kuitenkin
Arnhild onnistui lopulta selättämään sairauden, kouluttautumaan
psykologiksi ja nykyisin hän toimii suosittuna puhujana
mielenterveyspotilaiden avoimemman kohtaamisen puolesta.
Ehdottomasti plussaa siitä, kirjassa huomaa kirjoittajan oman äänen ja lukiessa tulee tunne, että
nuo sivut voisivat olla suoraan päiväkirjasta reveissyt. Arnhildin matka
terveydenhoidon piirissä sisälsi paljon hyviä ja huonoja kokemuksia,
joista lukiessa ei voi olla kuin tuntematta syvää myötätuntoa.
Huomenna olin aina leijona on mielenkiintoinen kirja. Etenkin sellaiselle ihmiselle, joka on kiinnostunut mielenterveysongelmista ja haluaa oppia tuntemaan skitsofreniaa entistä paremmin. Kirja auttaa ymmärtämään sairastuneen mieltä ja ennen kaikkea sitä, että ihmisiä psyykkisesti sairaatkin ovat tavallisine unelmineen ja toiveineen. Ihminen pitää kohdata ihmisenä eikä pelkkänä kävelevänä diagnoosina.
Sivut: 163
Bookwell Oy, 2012
Suomentajat: Hanna Böhme, Liisa Lithovius, Seppo Hulkki
Alkuteos: I morgen var jeg alltid en løve, 2006
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti