Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Nuorempana luin kai niin paljon fantasiakirjallisuutta että lopulta sain yliannostuksen. Tai todennäköisempi vaihtoehto lienee se, että kasvoin siitä ulos ja löysin muuta tilalle. Oli miten oli, niin niiden vuosien jälkeen en ole enää fantasiakirjallisuutta lukenut ja voisin jopa väittää, että nykyisin se kuuluu scifin ja dekkareiden ohella siihen kirjallisuuden lajiin, josta en juurikaan koe olevani kiinnostunut. En varsinaisesti välttele,  mutta harvassa on ne kerrat kun fantasiakirjoja mukaani tarttuu.

Noh, poikkeus vahvistaa säännön ja näin myös tällä kertaa. Aluksi en tosin tajunnut, että tämä Ali Shawin romaani on nimenomaan sitä vieroksumaani fantasiaa, kunnes totuus valkeni vasta siinä vaiheessa kun oli aika aloittaa lukeminen. Kirjaa kuvaillaan aikuisten saduksi, jossa todellisuus ja fantasia kietoutuvat yhteen luoden omaperäisen rakkaustarinan.

Tyttö joka muuttui lasiksi kertoo nimensä mukaisesti tytöstä, joka on muuttumassa lasiksi. Tyttö hän ei enää tosin ihan ole, vaan pikemminkin nuori nainen, ja vaikka ikää ei suoraan kerrotakaan, niin todennäkoisesti vuosia on mittarissa jotain päälle parikymmentä. Hänen nimensä Ida Maclaird ja väjäämätön kohtalo on kirimässä Idan aikaa loppuun ellei parannuskeinoa löydy.

Keskellä yötä havahtuessaan Idalle tarjoutui silloin tällöin hetkiä, jolloin hän unohti, mitä hänen jaloilleen oli tapahtumassa, mutta sitten pistelevä kipu levisi sumuna hänen suoniinsa, kuolleet hermot vaikenivat hänen yrittäessään kipristellä varpaitaan ja hetki tärveltyi.

Paikkana on St Hauda's Landin yksinäinen ja harmaaseen utuverhoon peittyvä saari, jossa intohimoisesti valokuvaukseen suhtautuva Midas Crook on koko ikänsä asunut. Midas on yksin viihtyvä nuorukainen, joka ei liiemmin ihmisten seurasta välitä estojensa ja epävarmuutensa takia. Onneksi valokuvaus tuo sisältöä elämään ja eräällä metsäreissullaan kamera kaulassa roikkuen Midas tulee sattumalta kohdanneeksi hauraan ja kummalliselta vaikuttavan tytön, Idan.

Pian Midas ja Ida tutustuvat toisiinsa. Kummaksuntaa tosin aiheuttavat Idan jalat, joita tyttö yrittää aluksi piilotella, mutta joiden salamyhkänen tarina alkaa vähitellen raottua. Ida on vähitellen muuttumassa kokonaan lasiksi. Aluksi se alkoi jalkateristä, sitten leivisi sääriin ja reisiin, kunnes lopulta mitään ei ole enää tehtävissä. Midaksen on vaikea hyväksyä Idan kohtaloa, koska ensimmäistä kertaa elämässään nuorukainen tuntee vetoa toista ihmistä kohtaan. Rakkautta leijailee ilmassa.

Sinä iltana Idan vaihdettua vaatteita Midas tajusi kunnolla, miten sairas Ida todella oli. Korkeiden poskipäiden luomat varjot olivat yhtyneet silmänympärysten tummuuteen. Huulet olivat rohtuneet ja hiukset kömpelösti kiinni sitaistut. Yllään Idalla oli käsinneulottu villapaita ja pitkä harmaa hame, joka sai hänen säärensä näyttämään piikiven lohkareelta.

Seuraavaksi haluaisin kertoa kuinka paljon pidin kirjasta. Tai oikeastaan kuinka paljon olisin halunnut siitä pitää, mutta jostain syystä en pitänyt niin paljon kuin olisin halunnut. Oliko ymmärrettävästi muotoiltu? No, kuitenkin, pidin paljon kirjan henkilöistä. Midaksen ja Idan lisäksi tarinaan mahtui monia muitakin hahmoja, joiden näkökulmasta tarinaa kerrottiin. Se toi mukavaa vaihtelua aivan kuten sekin, että välillä palattiin menneisyyteen ja niihin ikäviinkin muistoihin kaiken takana.

Tyttö joka muuttui lasiksi on haikeamielinen ja herkkä tarina, mutta mielestäni liian tekemällä tehdyn oloinen. Pelkästään romaanin nimi nostaa hieman niskakarvani pystyyn. Tekotaiteellinen on varsin osuva sana, kun mietin kirjaa kokonaisuudessaan. Olevinaan kaunista ja nerokasta, mitä se osittain kyllä onkin, mutta muuten kaikessa siinä surumielisyydessään pikemminkin huvittavaa kuin vakavasti otettavaa. Fantasiakirjaksi ok, mutta muuten ei ehkä ihan.

Sivut: 394
Atena, 2011
Suomentaja: Taina Wallin
Alkuteos: The Girl With Glass Feet, 2009

★ ★ ★ ½