Ranskalaista kirjallisuutta jälleen, yhtä omituista ja naurettavaa kuin osasin etukäteen kuvitella. Pelkästään kirjan kansi on niin harmaan ankea ja sekava, että voisin käyttää sanaa epämiellyttävä. Sisällössäkään ei sen kummemmin ollut kehumista. Tunnen itseni jollain tapaa petetyksi, koska kirja vaikutti ensisilmäyksen perusteella paljon mielenkiintoisemmalta kuin miksi se lopulta paljastui.
Parempaa elämää sisältää kaksi toisilleen erillistä pienoisromaania. Aluksi en tätä(kään) tiennyt, vaan se paljastui vasta lukemisen hyvää vauhtia edetessä.
Ensimmäinen puolisko kirjasta kertoo 24-vuotiaasta taidehistorian opiskelijasta Mathildesta, joka kirjoittaa työkseen valheita nettiin ja tienaa sillä sievoisia summia. Mathilden elämä on muilta osin tavallista nuoren naisen elämää: treffailua, seksiä, bileitä ja joskus jopa opiskeluakin. Sekin vielä, että Mathilde asuu kahden säntillisen kämppiksensä kanssa ja kerran kun he uskovat Mathildelle tärkeän tehtävän, nainen onnistuu melkein mokaamaan sen.
Yhtenä päivänä, olipa kerran, unohdin käsilaukkuni yhteen kahvilaan Riemukaaren kulmilla. Laukussa oli avonainen kirjekuori, jossa oli sata sadan euron seteliä. Sata suoraan pankista haettua vihreää seteliä. Kauniita, rapeita, hyvin silitettyjä ja puhtaita kuin uusi raha. Yksi läski otti laukun talteen ja toi sen minulle neljä päivää myöhemmin koskemattomana.
Laukun katoamisen aiheuttama tuska vaihtuu pian helpotukseen, kun Jean-Baptisteksi esittäytyvä epämiellyttävä mies löytää laukun ja palauttaa sen hyvää hyvyyttään. Vastapalvelukseksi mies haluaa vain tavata Mathilden, mutta Mathilde on epäileväinen. Mies ei ole hänen tyyppiään, mutta pian mieli kuitenkin muuttuu, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Jean-Baptiste on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten Mathilde ottaa elämääkin suuremmaksi tehtäväkseen löytää tuo mies uudelleen.
Toinen puolisko kirjasta kertoo 26-vuotiaasta Yann-nimisestä nuorukaisesta, joka kovista yrityksistään huolimatta ei ole onnistunut saamaan oman alansa töitä. Niinpä hän tyytyy siihen mitä saa ja nykyisin myy työkseen korealaisia kotitalousrobotteja. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska se ole pääasia eikä ongelman ydin.
Eräänä päivänä Yann havahtuu elämänsä merkityksettömyyteen, kun hän vierailee naapureidensa kodissa nähden heidän perhe-elämänsä onnen, ja samalla hetkellä tajuaa kuinka onneton hän itse onkaan. Parisuhde Mélanien kanssa ei toimi ja elämästä on kadonnut pohja.
Tuo seinä, johon olin muutamaa tuntia ja kokonainen elämä aikaisemmin törmäillyt sylissäni pieni lipasto ja seuranani pieni paroni ja kaksi prinsessaa; tuo seinä josta oli kimpoillut koko porraskäytävään paljon iloa ja sielukkuutta, monta loistavaa kirosanaa, paljon kikatutusta ja lapsekasta tyrmistystä; tuosta seinästä, joka niin itsepäisesti kieltäytyi tulemasta yömyssylle luokseni, oli tullut minun viimeinen ystäväni. Se oli minun laillani hämmentynyt matkakumppani, jonka olkaa vasten saatoin nojata vielä hetkisen, ennen kuin pitäisi kohdata oikea elämä, oikea Yann ja oikea kieltämys.
Mathilden ja Yannin tarinoille yhteistä on tyytymättömyys omaan elämään. Kumpikaan ei ole onnellinen eikä aluksi edes tajua sitä, kunnes tapahtuu jotakin odottamatonta, mikä saa kummankin pohtimaan elämänsä mielekkyyttä ja sitä mikä todella on tärkeää. Sen myötä molemmat heistä alkavat tehdä muutoksia elämäänsä pyrkien löytämään oman polkunsa onneen.
Entä mitä pidin tästä kirjasta? Ajatuksena hieno ja onnistunut, joskin perinteinen ja loppuunkulutettu romaanin aihe yhdestä kohtauksesta mikä muuttaa koko elämän suunnan saaden pohtimaan kaiken syvintä tarkoitusta. Näitä kyllä riittää. Ei, en myöskään pitänyt kirjan toteutuksesta. Se oli vaikealukuinen, epäselvä ja liian puhekielimäinen. Ei herättänyt tunteita eikä ajatuksia. Ainoastaan toive siitä, että saisin sen nopeasti luettua läpi ja siirryttyä (toivottavasti) parempiin kirjoihin.
Sivut: 265
Gummerus, 2015
Suomentaja: Lotta Toivanen
Alkuteos: La Vie en mieux, 2014
★ ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti